Kirjoitan useampaakin blogia, ja huomasin että rakkausaddiktioon liittyvät tekstini veivät usein turhankin paljon huomiota blogin varsinaiselta aiheelta - siispä päätin perustaa uuden blogin joka käsittelee vain addiktioon liittyviä aiheita. Ensisijaisesti toivon että sosiaalipornosta nauttimisen sijaan tästä blogista olisi apua muille addikteille tai itseään sellaiseksi epäileville.
Käydäänpä läpi rakkausaddiktion klassisia oireita ja kuinka ne ilmenevät elämässäni...
"Olet kykenemätön lopettamaan tietyn henkilön tapailemista, vaikka tiedät suhteen olevan tuhoisa sinulle"
Voi kyllä. Neljä vuotta elämästäni (vuodet 2006-2010) kulutin miehen kanssa joka kohteli minua välinpitämättömästi, mutta sai minut silti palaamaan luokseni. Hän ei koskaan ottanut minuun yhteyttä selvinpäin - aina humalassa, ja aina vain halutakseen seksiä. Jos tapasimme selvinpäin (hetken aikaa olimme samassa työpaikassakin töissä), hän ei ollut tuntevinaankaan minua. Tein ohareita kavereilleni vain päästäkseni hänen luokseen. Yhtenä uutenavuotena lähdin ensimmäisellä aamujunalla Tampereelta takaisin Helsinkiin, koska hän kaipasi minua humalaisena sänkyynsä aamukolmelta. Näin vuosia jälkeenpäin tuntuu suorastaan naurettavalta myöntää että lähdin matkaan samantien vain siksi että pelkäsin että hän sammuu ennen kuin ehdin perille eikä hän sen jälkeen enää halua minua. Mitä helvettiä? Loppujen lopuksi ystäväni pisti kovan kovaa vastaan - joko menet hoitoon (ja hankkiudut siitä äijästä eroon) tai ystävyys menee katki. Menin hoitoon, ja tyyppikin tipahti ennen pitkää kuvioista pois. En kuitenkaan ole vielä kuivilla addiktiosta, kuten tämäkin blogi tulee todistamaan.
"Sinulla on vaikeuksia keskittyä muihin asioihin rakkauselämääsi liittyvien ajatusten tai tunteidesi takia"
Tämä on tälläkin hetkellä ajankohtainen ongelma. Olen seksisuhteessa työkaverini kanssa, ja pelkästään hänen näkemisensä toimiston käytävillä pitää minut jatkuvassa panetuksen tunteessa kiinni. Kun emme näe, työnteon sijaan huomaan kuluttavani suuresti aikaa hänestä fantasioimiseen ja menneiden seksikertojen ajattelemiseen. En ole vielä kuullut kommentteja siitä että työni alkaa kärsiä, mutta pelkään sitä kokoajan. Juttuja jää tekemättä enkä tunnu olevan ajan tasalla siitä mitä töissä tapahtuu, kun mietin vaan sitä milloin pääsen seuraavan kerran panemaan työkaveriani (töissä emme sentään pane). Samaten kun vietän aikaa ystävieni kanssa, olen paikalla mutten varsinaisesti läsnä, koska kelaan jälleen niitä samoja fantasia-ajatuksia päässäni.
"Huomaat flirttailevasi tai seksualisoivasi jonkun, vaikka sinun ei olisikaan tarkoitus tehdä niin"
Olen totaalisen koukussa muilta saatuun huomioon - katseisiin, sanoihin, kosketuksiin, mihin vaan joka saa minut tuntemaan oloni paremmaksi. Tiedän ja tunnistan että minulla on huono itsetunto, ja vaikka olen vuosia käynyt terapiassa (ja itsetuntoni on parantunut), olen silti varsin rikkinäinen ihminen sisältä. Kaipaan muita ihmisiä sanomaan kauniita asioita itselleni, koska en itse kykene sanomaan niitä itselleni.
"Uskot, että joku voi parantaa sinut, tai tehdä elämästäsi parempaa"
Ihastun aina tietyn tyyppisiin miehiin - vahvoihin, itsenäisiin, kiireisiin, määrätietoisiin; juuri sellaisiin joita en itse olen. Huomaan aina enemmän tai vähemmän alitajuisesti etsiväni tyyppiä joka tekisi minusta "kokonaisen"; joka omaisi kaikki ne piirteet joita toivoisin itselläni olevan. Addiktiokirjallisuudessa käytetään usein termia "love avoidant", rakkausvälttelijä, joka hyvin arkkityyppinen kuvaus minun ns. ihannemiehestäni - mies joka ei ole saatavilla, joku jota voin addiktina tavoitella ja jahdata.
"Sinusta tuntuu, että olet parisuhteessa liian tarvitseva tai ripustautuva"
Vielä vuosien terapiassa käynninkään jälkeen en ole täysin varma kuka minä oikeasti olen - mitkä ovat ne persoonallisuuden piirteet minussa jotka ovat todella minua, eivätkä omittuja joilta toisilta? Vuosien ajan muutun aina sellaiseksi kun silloinen kumppanini oli - aloin kuunnella samaa musiikkia, katsoa samoja elokuvia, kiinnostua samoista asioista. Jälkeenpäin en ollut varma olinko oikeasti kiinnostunut noista asioista vai halusinko vain miellyttää kumppaniani. Nykyisessä säädössäni olen saanut kuulla kritiikkiä siitä että otan yhteyttä liian usein ja haluan nähdä liian usein, joten olen pyrkinyt tietoisesti rajoittamaan sitä. Addiktioon yleensä kuuluvan kostomentaliteetin takia olen kuitenkin miettinyt että ottaisin useampia rakastajia rinnalle, vaikka tähän kuvioon liittyy paljonkin riskejä. Tällä hetkellä asia on (onneksi) vielä vain ajatuksen asteella.
Kirjoitan myöhemmin lisää. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa matka addiktion pimeään maailmaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti